Infinitiivi ja zu
Usein käytämme lauseissa useampaa verbiä, joista toinen on perusmuodossa: Onko sinulla aikaa tulla?
Ruotsin kielessä olet oppinut käyttämään att -sanaa infinitiivin edessä, englannissa taas to-sanaa:
Har du tid att komma? Do you have time to come?
Lue ja mieti, miten saksassa toimitaan:
Hast du Zeit zu kommen?
Ich habe keine Lust, nach Hause zu gehen.
Es ist schwierig, mit Hausaufgaben anzufangen.
Infinitiivin eteen tulee siis zu. Jos infinitiivi on eriävä yhdysverbi, tulee zu osien väliin: anzufangen.
Infinitiivilauseke erotetaan usein pilkulla ja zu +infinitiivi ovat aivan lauseen lopussa.
On kuitenkin tilanteita, joilloin zu/att/to -partikkelia ei käytetä, kuten:
Jag kann simma. I can swim. Ich kann schwimmen.
1) Modaaliapuverbien kanssa ei koskaan: Musst du schon gehen?
2) Seuraavien verbien kanssa:
bleiben: Bitte, bleiben Sie hier sitzen (jääkää tänne istumaan)
kommen: Ich komme bald essen.(Tulen pian syömään)
gehen: Gehen wir morgen schwimmen? (Mennäänkö huomenna uimaan?)
lassen: Ich lasse euch jetzt in Ruhe essen. (Annan teidän syödä rauhassa)
lernen: Ich lerne Guitarre spielen (Opin soittamaan kitaraa)
3) Verbien hören ja sehen kanssa, kun kyseessä on samanaikainen tekeminen:
Ich höre Birgit singen (Kuulen Brigitin laulavan)
Siehst du Vater schon kommen? (Näetkö isän jo tulevan?)
Hören- ja sehen -verbit voivat olla myös imperfektissä:
Ich hörte dich üben (Kuulin sinun harjoittelevan, kun sinä harjoittelit)
Ich sah Peter dich küssen. (Näin Peterin suutelevan sinua)
4) brauchen -verbin kanssa zu-partikkelin voit jättää nykyisin pois:
Das brauchst du nicht machen.
Muistatko vielä, mitä seuraavat infinitiivilausekkeet tarkoittavat?
UM + ZU
OHNE + ZU
ANSTATT + ZU
Verbin perusmuoto voi liittyä myös kolmeen erilaiseen rakenteeseen:
Ruotsin kielessä olet oppinut käyttämään att -sanaa infinitiivin edessä, englannissa taas to-sanaa:
Har du tid att komma? Do you have time to come?
Lue ja mieti, miten saksassa toimitaan:
Hast du Zeit zu kommen?
Ich habe keine Lust, nach Hause zu gehen.
Es ist schwierig, mit Hausaufgaben anzufangen.
Infinitiivin eteen tulee siis zu. Jos infinitiivi on eriävä yhdysverbi, tulee zu osien väliin: anzufangen.
Infinitiivilauseke erotetaan usein pilkulla ja zu +infinitiivi ovat aivan lauseen lopussa.
On kuitenkin tilanteita, joilloin zu/att/to -partikkelia ei käytetä, kuten:
Jag kann simma. I can swim. Ich kann schwimmen.
1) Modaaliapuverbien kanssa ei koskaan: Musst du schon gehen?
2) Seuraavien verbien kanssa:
bleiben: Bitte, bleiben Sie hier sitzen (jääkää tänne istumaan)
kommen: Ich komme bald essen.(Tulen pian syömään)
gehen: Gehen wir morgen schwimmen? (Mennäänkö huomenna uimaan?)
lassen: Ich lasse euch jetzt in Ruhe essen. (Annan teidän syödä rauhassa)
lernen: Ich lerne Guitarre spielen (Opin soittamaan kitaraa)
3) Verbien hören ja sehen kanssa, kun kyseessä on samanaikainen tekeminen:
Ich höre Birgit singen (Kuulen Brigitin laulavan)
Siehst du Vater schon kommen? (Näetkö isän jo tulevan?)
Hören- ja sehen -verbit voivat olla myös imperfektissä:
Ich hörte dich üben (Kuulin sinun harjoittelevan, kun sinä harjoittelit)
Ich sah Peter dich küssen. (Näin Peterin suutelevan sinua)
4) brauchen -verbin kanssa zu-partikkelin voit jättää nykyisin pois:
Das brauchst du nicht machen.
Muistatko vielä, mitä seuraavat infinitiivilausekkeet tarkoittavat?
UM + ZU
OHNE + ZU
ANSTATT + ZU
Kommentit
Lähetä kommentti